Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Suomentanut
Valter Juva
Ensimmäisen kerran julkaissut
Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksialukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseenkirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaistatäydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitämaailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta.
Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eriaikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansalaajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää.
Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys jatasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan senvaraan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassatunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittuseikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa.
*Goethen* »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitäkärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella EinoLeinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksenpohja Kaarlo Koskimiehen.
*Schillerin* »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin.
*Vörösmartyn* »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitälainattu Arvi Jännekseltä.
*Heinen* runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta.
*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olenkäyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia.
*Rydbergin* »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekärunossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä.
Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja jamuotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusiakäytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitäkuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuudenoikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan.
Helmikuulla 1916.
1.
Rietasta kansaa vihaan, — se jääköön pois!Vait, kuulkaa! Ihka uusia laulujama laulan nyt, Apollon pappi,teille, te neidot ja nuorukaiset!
Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,mut heilläkin on herrana Jupiter,mi murskas gigantit ja maailmaakulmia rypistäin järkähyttää.
Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaanvoi istuttaa, — ken, kerskuen syntyään,Mars-kenttää astuu virkain vaaliin;kellä on kunto ja maine kuulu,
kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voiklienttein joukkoon —: määräpä kohtalonon yksi ylhäin, yksi alhain,uurnasta kaikkien arpa kirpoo.
Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaannäät miekan paljaan, ei sua viehtää voisikuulil