MATTI POHTO
Vanhojen suomalaisten kirjojen pelastaja
Kirj.
A. H. VIRKKUNEN
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Otava,1924.
Seuraaville sivuille on koottu säilyneet vähäiset tiedot elämäntyöstä,joka tuloksissaan ja suorittajansa henkilöön nähden meidän jaluultavasti muidenkin kansain sivistyshistoriassa on ainutlaatuinen.Se suurtyö, minkä Matti Pohto suomalaisten kirjain ystävänä jakerääjänä vaatimattomassa elämässään suoritti, herätti kyllä jotekijänsä eläessä, vaikka tosin vähäisessä asiantuntijapiirissä,ansaittua huomiota. Myöhempinä aikoina on hänen elämästään ja työstääntämäntästäkin julkaistu kirjoituksia eri sanomalehdissä. Sittenkinlienee suurimmalle osalle kansalaisiansa jotenkin vähän tunnettu tuomerkillinen mies, joka omalla harrastuksellaan ja työllään, edeskaikkein alkeellisinta oppia saamatta, on kohonnut yhdeksi maammehuomattavimpia henkilöitä ja joka on loistavana todistuksena siitä,mitä kykyä ja harrastuksen suuruutta Suomen kansan syvissä riveissälöytyy. On sen vuoksi näyttänyt vaivanarvoiselta sen vähän erityisessäjulkaisussa esittäminen, mitä tuosta harvinaisesta rahvaanmiehestäkirjallisuudessa ja muissa lähteissä sekä aikalaisten muistotiedossa onsäilynyt.[1]
Matti Pohto oli syntynyt kahdeksantena yhdestätoista sisaruksesta7 p:nä maalisk. 1817 Lahden kylässä Isonkyrön pitäjään kuuluvassasilloisessa Ylistaron kappelissa. Yli-Pohtolan talosta, joka olihänen syntymäkotinsa ja nykyisin nimeltään Keski-Pohtola, hän ottisukunimensä. Vanhemmat olivat Iisakki Jaakonpoika (s. 1775, k. 1851)ja Helena Antintytär (s. 1778, k. 1841). Matin suku oli kotoisinIlmajoella, josta hänen isänisänsä Jaakko Matinpoika Kuivi tulikotivävyksi Yli-Pohtolaan, naiden Maria Matintyttären.
Lukuisan sisaruspiirin keskuudessa kasvaen Matti Pohto kaikestapäättäen eli jo aikuisimmat vuotensa niukoissa oloissa. Isä ei ollutelämässään säännöllinen. Monien muiden silloisten pohjalaisten tavoinhän vietti hurjaa elämää; kirkonkirjoissa olevan merkinnän mukaan häntäkaksi kertaa sakotettiinkin juopumuksesta ja tappelusta. Isän säännötönelämä luonnollisesti vaikeutti hänen lukuisan perheensä toimeentuloa.Talo oli isonpuoleinen, lähes puolen manttaalin tila. Sen rakennuksistamainitaan tuohikattoinen, laudoittamaton harmaa päärakennus, jossa olieteinen, tupa ja kamari. Huonon hoidon vuoksi talo meni rappiolle,isäntä joutui suuriin velkoihin, ja hänen talonsa myytiin v. 1825ilmajokelaisen Yli-Könnin saatavista, Matin ollessa 8-vuotiaana. Perhejoutui luonnollisesti kotitalostaan pois. Vanhemmat elivät sen jälkeenloisina eli itsellisinä eri paikoissa, ensin Lahden kylän Hölsölässäja vuodesta 1835 Topparlan kylän Plökissä, missä Matin veli Iisakki(s. 1806) oli tullut talon omistajaksi. Mutta Iisakkikin myi talonsa1841, ja Matin isä muutti itselliseksi jälleen Pohtolaan. Siellä hänsitten eleli köyhissä oloissa kuolemaansa saakka, ja Mattikin onkirkonkirjoihin merkitty isänsä perheeseen kuuluvaksi. Isän kuoltua hänon kirjoissa itsellisenä Pohtolassa.[2]
Matin aikaisemmasta lapsuudesta kerrotaan joitakin piirteitä,jotka osottavat, että ne ominaisuudet, jotka hänessä miehenä ovathuomattavissa, kehittyivät jo sangen aikaisin. Joku halu nähdämaailmaa laajemmalta ilmaantui hänessä jo sangen varhain. Kirjaanon pantu, että Matti-poikanen jo viisivuotiaana lähti ominpäinsäkotoaan nähdäkseen, miltä maailma ulompana näytti. Pieni karkulainen,kuinka etäälle lieneekään matkallaan ehtinyt, palautettiin kotiinsaperäänkuuluttamalla. Pienen poikasen karkuunpääsy jo semmoisenaan voiolla todistuksena siitäkin, että kodissa ei aivan paljon ehditty pitäälasten puuhia silmällä. Toinenk