E-text prepared by Tapio Riikonen
Kirj.
Suomentanut
Armas Hämäläinen
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Kirja,1924.
Octave Mirbeaulle
hänen ihailijansa ja
ystävänsä M.M.
I. Oikeus.
II. Mysteerion kehitys.
III. Aineen valta.
IV. Menneisyys.
V. Onnen vaihteessa.
VI. Tulevaisuus.
Puhun niille, jotka eivät usko ainoan, kaikkivaltiaan ja erehtymättömänTuomarin olemassaoloon, Tuomarin, joka päivin ja öin kallistaenkorvansa meidän ajatuksillemme, tunteillemme ja toimillemme, ylläpitääoikeutta tässä maailmassa ja täydentää sitä muualla. Jollei oletuomaria, niin onko sitten olemassa muuta oikeutta kuin ihmistensäätämä oikeus, joka tosin ei suinkaan esiinny yksinomaanheidän laeissaan ja tuomioistuimissaan, vaan myöskin kaikissayleiskunnallisissa suhteissa, jotka eivät ole positiivisten tuomioidenalaisia ja joilla ei tavallisesti ole muuta vahvistusta kuinympäristömme yleinen mielipide, luottamus tai epäluottamus,hyväksyminen tai hylkääminen? Eikö ole olemassa mitään tätä oikeuttaylempänä? Voiko sen, mikä maailman kaikkeuden moraalissa näyttää useinniin selittämättömältä, että ihmiset luulevat olevansa niin sanoaksemmepakotettuja uskomaan viisaan tuomarin olemassaoloon, johtaayhteiskunnallisesta oikeudesta ja selittää tämän avulla? Olemmekopetettyämme tai voitettuamme lähimmäisemme, pettäneet tai voittaneetkaikki oikeuden voimat? Onko kaikki lopullisesti ratkaistu ja eikömeillä ole enää mitään pelkäämistä, vai onko kuitenkin olemassaankarampi ja vähemmin erehdykselle altis oikeus, näkymättömämpi, muttasyvempi, universaalisempi ja voimakkaampi?
Kuka kieltää sellaisen olemassaolon ja kuka ei tunne, että se ontorjumaton, että se käsittää koko ihmiselämän ja että sen keskustassahallitsee äly, joka ei erehdy ja jota ei liioin voi pettää? Mutta mihinme sen sijoitamme riistettyämme sen taivaista? Missä se on? Mistä seammentaa hyvän ja pahan, onnen ja onnettomuuden? Siinä kysymyksiä,joita emme usein tee itsellemme. Ne ovat kuitenkin tärkeitä, silläpaikasta, missä tuo oikeus sijaitsee ja mistä se lähtee meitärankaisemaan ja palkitsemaan, riippuu sen luonne ja koko meidänmoraalimme. Siksipä ei ole hyödytöntä tutkia, millaisena nykyääntapaamme ihmisten sydämissä ja mielissä tuon korkeimman salaperäisenoikeuden suuren aatteen, aatteen, joka on ollut useinkin vaihteluidenalainen aikojen kuluessa. Eikö meille sittenkin jää korkein jakiihoittavin mysteerio, eikö se koskekin useimpia muita mysteerioita jaeivätkö sen horjumiset juuri järkytä meitä syvimmin? On mahdollista,ettei suurella osalla ole minkäänlaista tietoa noista horjumisista jamuutoksista. Täysin selvä tietoisuus ei ole välttämätön kaikilleinhimillisen ajattelun kehityksessä. Riittää sekin, että jotkut ottavatselvää siitä, että jokin muutos on tapahtunut, jotta yleinen moraalisaa vähitellen tuta sen seuraukset.
Me tulemme tietenkin koskettelemaan yhteiskunnallista, sosiaalista,oikeutta, s.o. oikeutta, jota me noudatamme keskinäisissä suhteissamme,mutta me emme ota puheeksi säädännäis- eli positiivista oikeutta, jokaei ole muuta kuin osa sosiaalisen oikeuden rakennetta. Me käsittelemmeerittäinkin tuota epätäsmällistä, mutta tehokasta oikeutta, jota onmahdoton käsittää, mutta myöskin mahdoton välttää, joka seuraa ihm